Lisäsinpä sellaisenkin, niin näkee pikkuisen kuinka paljon täällä porukkaa vierailee...

Tänään oli suuri päivä, kun olin avokin mukana np-ultrassa.

Aamulla hieman jännitin, enkä ollut ihan varma pitäisikö minun olla koko toimenpiteessä mukana. Jotenkin koin kuitenkin velvollisuudekseni olla mukana, mutta ennen kaikkea halusin nähdä miten pieni aarre jakselee.

Kätilö tai hoitaja (kumpi toimenpiteen suorittanut naisihminen sitten olikin), oli tosi asiantunteva ja mukavan oloinen. Ultra tehtiin ensiksi alateitse, ja meinasi aikuisella miehelläkin tulla kyynel silmään kun sintti viuhtoi hirveällä vauhdilla ympyrää.

Koska avokin kohtu on eteenpäin kallellaan, saatiin parempi kuva kuitenkin vatsanpeitteiden päältä ultrattaessa.

Kaikki oli kunnossa - kaksi jalkaa, kaksi kättä, sydän sykki vahvasti, pää näytti hyvältä ja niskatrurvotuskin oli ihan normaaleissa mitoissa. En ihan tarkkaan edes muista mitä kaikkea siellä sanottiin, kun olin niin keskittynyt ihailemaan ruudussa näkyvää kuvaa.

Jopa kasvonpiirteet näkyivät kohtalaisen hyvin, ja olen aika varma että sintillä tulee olemaan isin sukunenä - iso mutta ylväs =)

Kai se pitää pikkuhiljaa totuttautua ajatukseen että ensi isänpäivänä sitä on itsekin päivänsankari =)

Tämä ei varsinaisesti liity aiheeseen, mutta liittyy kuitenkin. Täytyy nimittäin hieman kehua Helsingin kunnallista terveydenhoitolaitosta. Siis tällä kertaa aidosti ja oikeasti on aihetta kehuihin.

Avokki oli varannut torstai-iltapäiväksi tapaamisen terveydenhoitajan kanssa. Ilmeisesti terveydenhoitaja haluaa lähteä ajoissa pääsiäisen viettoon, sillä hän oli yrittänyt tavoittaa avokkia puhelimitse ja ehdottaa ajan siirtämistä aikaisemmaksi. Avokki ei tietenkään voinut kesken tuntien vastata puhelimeen, vaan ihmetteli vaan kun tuntemattomasta numerosta oli tullut useita puheluita.

Sinnikäs terveydenhoitaja ei jostain syystä ollut halunnut jättää viestiä vastaajaan, vaan soitti yhä uudestaan, kunnes puheluun vastattiin. Terveydenhoitaja kertoi tilanteen, ja uusi aika sovittiin sitten torstaiaamuksi.

Sinällään terveydenhoitajan sinnikkyys oli ihailtavaa, vaikka voi epäillä oman lehmän olleen ojassa, juuri mahdollisen aikaistetun pääsiäisloman alkamisen vuoksi. Terveydenhoitaja oli kuitenkin kertonut, että oli juuri lähdössä töistä, ja oli ajatellut käydä tiputtamassa postiluukustamme ehdotuksen uudesta terkkariajasta.

Kyllähän me asumme todella lähellä terveyskeskusta, mutta silti uskallan väittää ettei tällaista palvelua ihan jokaisesta kunnallisesta terveyskeskuksesta saa.

Muuten tilanne ei ole muuttunut viime aikoina oikeastaan mihinkään. Lievähköä turvotusta avokin vatsassa alkaa näkymään, mutta ei sitä vielä erota jos ei osaa katsoa. Raskaana olevan naisen luonteen oikkuilusta ei vielä ole oikeastaan mitään merkkejä, sillä nyt ilmenevät oikkuilut sopivat kyseisen yksilön normaalien käyttäytymismallien konseptiin. Kaikkien hajujen etovuus tuntuu olevan staattinen tila, jonka voimakkuus vaihtelee ärsykkeiden laadun, päivän ja vuorokauden ajan mukaan.

Nimiehdotuksia ollaan jo jonkin verran maisteltu näinkin alkuvaiheessa. Kauhea vastuu valita ihmiselle nimi, jota hän todennäköisesti kantaa koko elämänsä, toivottavasti ylpeänä. Onneksi ollaan suunnilleen samoilla linjoilla avokin kanssa nimien laadusta. Suurinta vääntöä on aiheuttanut nimien määrä. Itse olisin aina halunnut kaksi toista nimeä, koska on kivaa että on enemmän kuin vähemmän =) Oikeasti olen kyllä omaan nimeeni täysin tyytyväinen, enkä oikein osaisikaan kuvitella näiden kahden nimen yhteyteen mitään kolmatta "ylimääräistä" nimeä. Avokki on ehdottomasti kahden nimen kannalla, ja luultavasti minäkin tulen olemaan.

Jonkinlaisia nimigeneraattoreita on olemassa, mutta ajattelin jossain vaiheessa koodata sellaisen myös itse. Siihen voisi sitten syöttää kaikki sopiviksi katsomamme ensimmäiset ja toiset nimet, joista kone sitten automaattisesti arpoisi yhdistelmiä.

Toisaalta tämä nimijuttu ei ole tällä hetkellä kovinkaan ajankohtainen, ja asiaa tulee vielä helpottamaan jossain vaiheessa saatava tieto tulevan perheenjäsenen sukupuolesta. Tämän nimittäin olemme päättäneet ottaa selville, ihan jo pelkästään käytännöllisistä syistä.

Ensimmäiseen tapaamiseen terveydenhoitajan kanssa on aikaa vielä pari viikkoa, mutta avokki kävi sitten jo hieman etukäteen ultrattavana - on niistä suhteista oikeisiin paikkoihin näköjään hyötyä =) Itse en valitettavasti päässyt mukaan, mutta pari kuvaa sain tuliaisina.

Eipä niistä kuvista paljoa näy, mutta kyllä ne omalta osaltaan taas konkretisoivat tätä juttua. Sydämenlyönnit olivat kuulemma sikiöllä olleet vahvat ja kaikki näytti siltä kuin pitääkin. Mittaa on tällä hetkellä huikeat 19 mm eli melkein kaksi senttiä. No jostain se on aina lähdettävä - jopa ihmisenkin kohdalla.

Omaan terveyskeskukseen on nyt sitten otettu yhteyttä ja käynti on kolmen viikon päästä. Mun mielestä tuntuu että se on kovin pitkän ajan päästä, mutta terveydenhoitajan mukaan ei ennen yhdeksän raskausviikon täyttymistä kannata käydä. No odotellaan sitten kolme viikkoa, ja katsellaan onko siellä kasvava sikiö vai ei. Toiveet ovat tietysti korkealla, vaikka sitä kuinka selittää itselleen että kannattaa seuraavat viikot pitää asian suhteen matalaa profiilia. Vielä ei kyllä asiasta ole juuri kenellekään kerrottu, mutta toivottavasti muutaman viikon päästä voidaan kertoa iloisia uutisia kavereille ja sukulaisille.

Itse olen pystynyt myös välttämään aika hyvin aiheeseen liittyvien keskustelupalstojen seuraamisen. Avokki sen sijaan on alkanut suhteellisen aktiivisesti seuraamaan vauvapalstojen antia. Nyt sitten meidän huushollissa päivitellään joka ilta miten sillä ja sillä on tullut keskenmeno ja miten se toinen onkin onnellisesti synnyttänyt täyden kympin vauvan.

Toistaiseksi edelleen suurimmat raskausoireet ovat avokilla pysyneet piilossa - onneksi. Muutaman päivän on kuulemma ollut kohtalaisen etova olo, mutta oksentamaan asti ei tiettävästi ole tarvinnut lähteä.

Kiva huomata että ainakin muutamat lukijat ovat löytäneet tämän blogin. Vaikka edelleen olen sitä mieltä että kirjoitan tätä lähinnä itseäni varten, on aina motivoivampaa tuottaa tekstiä kun tietää että siitä saattaa olla muillekin iloa.