Tänään sitten alkoi meillä varmaan joka raskauteen kuuluva vaihe - nimittäin naisen huomiot oman vartalonsa muuttumiseen.

Avokilla on jo muutenkin kohtalaisen kokoinen etuvarustus, enkä tänään voinut olla nauramatta kun kuuntelin eteisestä kuuluvaa itsensätutkiskelua. "Onpas mulla isot tissit". Pohdin mielessäni että tiedossa on, mutta ehkä ne on nyt sitten kasvaneet entisestään. "Onneksi ne on sentään tällaiset pyöreät, eivätkä roiku". Ja taas kiitin mielessäni luojaa siitä, että tietyissä tapauksissa ihmisen anatomia voittaa yleisen gravitaatiolain. Siinä vaiheessa kun nainen päättää olevansa tyytymätön omaan vartaloonsa, ei miehen mielipiteillä ja kehuilla ole aina paljoakaan painoarvoa.

Mielenkiinnolla odotan millaiseksi tämä kotielämä seuraavien kuukausien aikana muuttuukaan...