Nyt on tämä blogi virallisesti avattu. Kirjoitan tätä lähinnä omien ajatusten selvittämiseen. Julkisesti ajatuksiani ajattelin ruotia siksi, että muut samassa tilanteessa olevat voisivat mahdollisesti löytää tukea mahdolliseen neuvottomuuteensa. Me miehet tunnetusti olemme näissä asioissa hieman hukassa, ja ainakin itselläni pyörii päässä kaikenlaisia kysymyksiä. Tässä blogissa on tarkoitus omien fiilisten kautta analysoida omaa matkaa isyyden ihmeelliseen maailmaan.

Kaikki alkoi siis yhdestä positiivisesta raskaustestistä. Oikeastaan niitä oli kyllä kaksi, kun ajateltiin että jos se ensimmäinen olisi kuitenkin väärässä. Testin teon jälkeen ovat ajatukset olleet jonkin verran sekaisin. Eihän me vielä lasta tosissamme oltu suunniteltu. Seurustelua on takana vasta niin vähän aikaa, ja yhteen muuttokin on vielä osittain kesken. Toki yhteistuumissa heti positiivisen testituloksen jälkeen päätimme, että mikäli lapsi on syntyäkseen, niin sitten meidän on vaan paras olla valmiita.

Mutta onko minusta oikeasti tulossa isä? Synnytykseen on vielä mahdottoman pitkä aika, ja paljon asioita voi sattua. Parina viime päivänä on tullut kahlailtua Internetin ihmeellistä maailmaa läpi, ja paljon tietoa on löytynytkin. Keskustelufoorumeitakin aiheeseen liittyen onneksi löytyy. Itselle on tullut jotenkin epävarma olo ja pelko siitä kaikesta mikä voi mennä huonosti. Yleensä en ole mitenkään stressaavaa tyyppiä, mutta ehkä tämä sitten on vain niin maailman mullistava asia. Onhan sitä aiemminkin ajatellut kuinka mahtavalta se isäksi tulo sitten joskus tuntuu, mutta nyt tunteet alkavat varmasti pikkuhiljaa konkretisoitua. 

Vaimoke oli yhteydessä terveyskeskukseen, ja ensi viikolla pitäisi olla yhteydessä omaan lääkäriin. Jotenkin koko asiaa ei kuitenkaan vielä osaa pitää täysin varmana. Luultavasti siinä vaiheessa kun lääkäri toteaa raskauden ja toivottavasti myös kertoo kaiken olevan hyvin, vasta tajuaa mihin tässä ollaan menossa.

Tämä riittäköön tähän hätään. Lisää tuntemuksia tulossa, ja kysymyksiä saa esittää...